 |
| Arvaatko mistä? Kyllä, China Townhan se on! |
Miten paljon sinä tiedät New Yorkista pelkästään telkkaria ja leffoja katselemalla? Niin minäkin!
Ennen matkaa olin ollut aikeissa hankkia New Yorkin oppaan, mutta viimeisenä viikonloppuna ennen matkaa havahduin siihen että eipä ollut tullut opasta haettua. Selasin sitten Mondoja viimeisen kolmen vuoden ajalta ja löysin useampia artikkeileita tuosta kaupunkimatkojen kestosuosikista. Ei muuta kuin kuvat kännykällä ja niin oli kasassa matkavinkki poikineen. Yhdessä artikkelissa oli jopa kasattu kohteita ja tekemistä joka ei maksa paljon tai on ilmaista. Myös budjettitietoinen, ihana ystäväni vinkkasi meille kivoja paikkoja ja edullista tekemistä kaupungissa.
Piipahdin Matkamessuilla New Yorkin osastolla ja sain sieltä läjän kaupungin karttoja sekä metrokartan. Yritin kysellä myös kuinka JFK:ltä pääsee kaupunkiin julkisilla ja yleensäkin vinkkejä metrolipuista. mutta eipä osannut messuosaston työntekijä minulle vastata. Eikä osannut ystävänikään, kokenut New Yorkin kävijä, vaan suosittelivat molemmat taksia.
Kun sitten JFK:lle saavuttaessa pikku kundi oli ollut valveilla jo 14 tuntia yhteenkyytiin ja melko tokkurassa jo, päätimme vain hypätä taksiin. Siinä olisi ollut lentokentällä ensin etsittävänä kaupunkiin menevät bussit ja bussimatkan jälkeen suunnattava paikasta x vielä hotellille. Ja tämä tietysti pahimpaan ruuhka-aikaan... Taksissakin matka saman saaren sisällä kesti yli tunnin joten onnittelimme itseämme ettemme lähteneet seikkailemaan julkisilla vain säästääksemme muutaman kympin. Taksi ei ollut ihan hirmuisen halpa, vajaa 70 dollaria kun matkustimme isommalla autolla, johon isot rattaamme mahtuivat takakonttiin rinkkojen ja pakaasien kanssa.
Heti ekana aamuna ostimme 7 päivän metrokortin, vaikka tiesimme että emme korttia käytä seitsemää päivää. Kortti maksoi 30 dollaria ja yksi dollari kortista, jotka muuten ovat uudelleen ladattavia eli niitä ei kannata heittää pois. Laskin, että kolme kertaa päivässä pitäisi ajaa metrolla, että kortti olisi kannattava. Kaikkina päivinä emme ajaneet sitä ideaalia kolmea kertaa mutta eipähän tarvinnut aina olla kaivelemassa senttejä ja dollareita kertalippuja varten. Pikku kundi matkusti ilmaiseksi.
Metrolaitureille siirrytään porttien läpi kuten miljoonakaupungeissa on tapana. Vaunuilla niistä ei pääse vaan aikuisen täytyy ensin leimata itsensä sisään portista ja sen jälkeen käyttää hätäuloskäynnin ovea lykätäkseen vaunut sisään. Ei kannata säikähtää, vaikka ovessa lukee että sen avaaminen aiheuttaa hälytyksen. Ei se aiheuta, jos siis olet ovilla joita käytetään esteettöminä poistumisteinä etkä ihan jonkin muun varauloskäynnin ovella!
Metrolippuun todella kannattaa sijoittaa, sillä vaikka katsot kartasta, että joku paikka sijaitsee vain viiden korttelin päässä niin matkaa voi oikeasti olla tuhottomasti. Korttelit kun ovat New Yorkissa aika tavalla suurempia kuin meillä Suomessa. Luulimme kävelevämme helposti Central Parkista Times Squarelle mutta aikaa meni useampi tunti ja lounaallakin piti käydä matkan varrella. Aikaa saa tietysti kulumaan jo siihen, että katselee ympärilleen, pysähtyy vähän väliä ottamaan valokuvia ja pistäytyy kaikissa mielenkiintoisissa putiikeissa matkan varrella...
 |
| Kiiltävää ja komiaa Manhattanilla |
Muksun kanssa sitä haluaa välillä pistäytyä myös paikoissa jossa lapsen saa rattaista hetkeksi pois ja jaloittelemaan. Kävimme muutamassa isossa lastentarvikekaupassa ja Barnes & Noble -kirjakaupassa joista löytyi leikkipaikat joissa vierähti tovi jos toinenkin. Times Squaren Disney Store oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa; siellä sai ihailla erilaisia Disney-hahmoja kuten museossa ikään ja elokuvanurkkauksessa pyöri Disney-videot. Kundi viihtyi niin hyvin, että ei käynyt mielessäkään tuomita paikkaa ylikansallisena hapatuksena ja pelkkänä rahat pois -turistitäkynä. Keikka ei tietenkään tule kovin halvaksi jos joutuu ostoksille... Me onneksi pääsimme ulos vain 8 dollaria köyhempinä kun ostimme kundille juomapullon (mikä oli päätetty jo ennen matkaa, vaikken ollut ajatellut sitä juuri Disneyltä hankkia).
Myös Rockefeller Centerin kupeessa oleva Lego Store viihdytti meitä hyvän aikaa.
 |
| Rockefeller Centre livenä ja legoina |
Ostimme vaatteita _paljon_. Kesän jälkeen ei juurikaan oltu tehty vaatehankintoja sillä tiesimme että New Yorkissa shoppailu lähtisi kuitenkin lapasesta. Toki tarvitsimme vaikka ja mitä... Olin saanut vinkin, että amerikkalaiset brändit ovat edullisempi ja eurooppalaiset merkit taas hinnoissaan. Tiesimme suunnata Century 21:iin kollaamaan edellisten sesonkien merkkituotteita alennushinnoin. Brooklynin puolella fiilistellessämme satuimme myös Atlantic Centeriin aivan Brooklyn Netsien Barclays areenan viereen ja teimme löytäjä Old Navyssa ja Marshallsissa. Nyt on sitten paitaa, housua, joogatrikoita, tennareita, sortseja... Meikämammakin löysi housuja/legginssejä sen kuusi kappaletta, enemmän kuin olen Suomessa shoppaillut ehkä kolmeen vuoteen... Kokoja löytyi joka kaupasta ja sainpa huomata että vielä todella paljon isommillekin pepuille kuin meikäläisen löytyi runsaasti valinnanvaraa; mustaa, shokkiväriä, kuviollista... Eläköön isot peput!
Siitä jo kerroinkin, kuinka yhdellä pääruoka-annoksella pärjää sekä äiti että lapsi. Sitten on paikkoja kuten John's jonka yhdestä pizzasta syö koko perhe...
 |
| 16 tuuman pizza |
Bisse ja muut hanajuomat tarjoillaan useimmiten suomalaisille tutuissa koossa eli nollanelosesta aina pinttiin ja viinikin taidettiin (sen kerran kun sitä otin) myydä senttilitroissa. Limukoiden refillit kuuluvat useissa paikoissa hintaan ja niitä tuodaan lisää ennen kuin edellisessä lasissa pohja näkyy. Limuöverit on siis melko varma ähkyn viimeistelijä.
Olimme jo ennakolta päättäneet skipata ikoniset museot, Vapauden patsaan ja Empire State Buildingin sillä tiesimme pääsylippujen olevan sikakalliita. Monta New Yorkin must-see kohdetta kuitenkin pystyy kokemaan ilmaiseksi tai pienellä budjetilla. Mitä sitten näimme ja koimme? Siitä lisää seuraavalla kerralla kuvien kera sillä tämä kirjoitus taitaa olla jo tarpeeksi pitkä ilman klassikonähtävyyksillä revittelyäkin :)
 |
| Rauhallinen hetki Broadwaylla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti